- jyri.hanninen@lappeenranta.fi
- 040-5422510
Oli silmiä avaava kokemus toimiessani muutama vuosi sitten yhden valtuustokauden ajan Lappeenrannan lasten ja nuorten hyvinvointityöryhmän puheenjohtajana. Yllätyin siitä, kuinka moni otti vastuuta lasten hyvinvoinnista. Toimijoita – yhdistykset, viranomaiset ym. -oli lähes sata ja tuolloin kaupunki koordinoi yhteistyötä. Parasta oli huomata, että mukana oli ihmisiä, jotka eivät vain tehneet työtään viran puolesta vaan halusivat aidosti edistää lasten hyvinvointia.
Haasteitakin riitti. Suurin ongelma oli tiedon puute ja sen hajanaisuus. Emme tienneet riittävästi toistemme tekemisestä ja lapsen avun tarve ei tullut aina näkyväksi. Mietin jo tuolloin, kuinka tuki toimii lapsen omasta näkökulmasta. Tunnistammeko oikeasti lapsen tarpeet vai olemmeko vai nhyvää tarkoittavia aikuisia, jotka puhuvat huomaamattaan lapsen yli?
Tämä ongelma ei ole poistunut, vaan se on entistä ajankohtaisempi. Tukimallien tulisi olla yksinkertaisempia ja lasten perustarpeet pitäisi huomioida ennakoiden. Opettajat ovat avainasemassa, sillä he kohtaavat käytännössä ikäluokan kaikki lapset. Opettajia tulisi kuunnella tarkemmin. Pienetkin parannukset opetustyöhön ja koulutyön tai päiväkotien arkeen voivat vaikuttaa merkittävästi lasten hyvinvointiin.
Tuki- ja hoitopolut on rakennettava niin, että erityistarpeisiin saadaan nopeaa ja pitkäkestoista tukea. Lapsen pitää tuntea, että yhteisö välittää. Hän ei tunne organisaatioita, mutta on oman elämänsä paras asiantuntija. Kyse on lopulta nähdyksi tulemisesta ja välittämisestä. Mitä aikaisemmin puutumme haasteisiin, sitä helpommin ne ratkaistaan.
